Blues News 5/2002:

"Boppin' Pete ei luovuta - ei edes harkitse moista. Hän toteuttaa omaehtoisia ja omaperäisiä musiikillisia näkemyksiään kyselemättä, mikä tällä hetkellä mahtaisi olla varmimmin myytävää tavaraa. Toivottavasti olen väärässä pelätessäni, että Petelle jo 80-luvun alussa vakiintunut rock-a-billy-yleisö saattaa tämän uuden levyn monipuolista sisältöä hieman vieroksua. "Vitun väliä..." oli Peten tinkimätön oma kommentti moisille epäilyille. Boppin Peten musiikissa tärkeintä on sen laatu, persoonallisuus ja kiinnostavuus, eikä sopiiko se ennalta arvattaviin kategorioihin. Perinteinen rock'n roll on vain yksi osa-alue Peten musiikillisissa vaikuttajissa. Sen lisäksi vahvasti esillä ovat blues - niin raaka chicago kuin swengaava rhythm and bluesikin, country, jazz ja vanhat evergreenit. Varsinaisen paketin Boppin' Pete & Big Bang on "Thunder Moonista" tehnytkin ja kortensa kekoon on raahannut sävellys- ja tuotantopuolella myös vanha yhteistyökumppani Johnny Flight.

Levyn kaikki kappaleet ovat omaa tuotantoa. Rokkaava avausraita "Phoenix" oli mukana jo Peten alkuvuodesta ilmestyneellä EP:llä, mutta tämä albumiversio on tyystin uusi (ja mikäli mahdollista vieläkin parempi) levytys. Nimikappale "Thunder Moon" lähtee käyntiin dramaattisella twang-kitaralla ja kohtalokkaansävyisesti, jossakin Robert Mitchumin ja Johnny Cashin välimaastossa jatkuu myös Peten vokalisointi. "Angel and the Snake"voisi olla suoraan Howlin 'Wolfin' 50-luvun ohjelmistosta. Vaikuttavaa laulutulkintaa tehostaa käsittääkseni Peten itsensä soittama kirpaiseva deltablueshenkinen slidekitara. Sortumatta ylilyönteihin voidaan hyvällä omatunnolla väittää ko. esitystä yhdeksi parhaista tänä (tai minä hyvänsä) vuonna Suomessa levytetyksi bluesnumeroksi. Äkäisenoloisesta bluesista Boppin' Pete loikkaa vaivattomasti romanttisiin tunnelmiin kertoessaan ihmeellisestä tytöstä balladilla "Red Spot Duke".

Levy voi ensi kuulemalla vaikuttaa hieman totiselta, jopa synkältä, sillä Boppin' Peten suosima tummanpuhuva huumori ei välttämättä avaudu välittömästi. Ajankohtaisia ravintopoliittisia aiheita sivutaan mm. hullun lehmän tautia ja vegetarismia pohtivassa reippaassa boogiessa "Mad Cow". Levyn varsinainen huippuhupailu on ameeriikan ihmemaasta kertova "Towards The West". Vaikka Pete ammentaakin vaikutteensa nimenomaan amerikkalaisen perinnemusiikin eri muodoista, ei hän monista kolleegoistaan poiketen jää kritiikittömäksi tätä "länsimaista vapautta puolustavaa maailmanpoliisia" kohtaan. Countryhenkinen "Towards The West" tulkitaan kunnioittavasti Johnny Cash -tunnelmissa, mutta kappaleen lyriikoissa Pete piikittelee konservatiivisia arvoja. Vapaiden miesten ja aseiden johtama "veren ja hunajan maan" epäkohtia tai irvokkuuksia ja historiallisia tosiasioita Pete ikään kuin vain lakoonisesti mainitsee tekstissään supervallan ihmeitä esitellessä. Kun hupia tarjoavat niin Disneyland kuin Ku Klux Klankin, alkaa kuulijalla kurkkua kuivata sen verran että on syytä tilata taas uusi Coca-Cola. Kun soolokitaristi Petri Peevo paiskoo tyylikkäästi kitarallaan väliin vielä nokkelia lainauksia "Aaveratsastajasta" ja "Mexikon pikajunasta" Bonanzan teemaan ja lopussa päästään lomailemaan Latinalaiseen Amerikkaan - "Oh what a beautiful day, viva L'America", on elämä niin ruusuista ettei voi kun lainata Big Bopperin kuolematonta lausetta "oh baby, that's what I like!"

Ronskia rock' -a-billyä levyllä edustaa "Hemp Heart Candle" ja kaukokaipuisiin tunnelmiin kuulijan kiikuttaa hawajikitaran sulosoinnuilla "Old Rover". Mitja Tuuralan soittama piano tukee (hyvä, Mitja on edelleen pitänyt kiinni pianistintaidoistaan!) komeaa jazzbluesslovaria "Rain Or Shine" ja Pete eläytyy siihen antaumuiksellisesti kuin Louis Armstrongia ihaileva juopunut kapakkalaulaja. Kontrastina Peten tulkinnalle toimii Sini ja Paula -duon korvia hivelevä enkelikuoro.

Boppin' Pete ja Big Bangin "Thunder Moonin" soundi on kerta kaikkiaan hämmästyttävä. Peten kotikonstein kehittämä äänimaailma on monine nerokkaine ratkaisuineen dynaaminen, monivivahteinen ja juurevan luonnollinen.Tätä levyä ei voi pelkästään suositella, vaan sitä täytyy kehottaa kaikkia hyvän musiikin ystäviä kuuntelemaan. Mikäli toivot levyhankinnoilta perinnetietoisuuden ja maanläheisyyden lisäksi myös tuoreita ja omaperäisiä oivalluksia, on "Thunder Moon" etsimäsi julkaisu. Se on ehdottomasti yksi vuoden kunnioitettavimmista kotimaisista (tai minkä tahansa maisista) levytyksistä. Not to be missed!

Honey Aaltonen

Sivujen layout ja toteutus: Golden Rabbit