Blues
News 5/2002:
"Boppin'
Pete ei luovuta - ei edes harkitse moista. Hän toteuttaa omaehtoisia
ja omaperäisiä musiikillisia näkemyksiään kyselemättä,
mikä tällä hetkellä mahtaisi olla varmimmin myytävää
tavaraa. Toivottavasti olen väärässä pelätessäni,
että Petelle jo 80-luvun alussa vakiintunut rock-a-billy-yleisö
saattaa tämän uuden levyn monipuolista sisältöä
hieman vieroksua. "Vitun väliä..." oli Peten tinkimätön
oma kommentti moisille epäilyille. Boppin Peten musiikissa tärkeintä
on sen laatu, persoonallisuus ja kiinnostavuus, eikä sopiiko se ennalta
arvattaviin kategorioihin. Perinteinen rock'n roll on vain yksi osa-alue
Peten musiikillisissa vaikuttajissa. Sen lisäksi vahvasti esillä
ovat blues - niin raaka chicago kuin swengaava rhythm and bluesikin, country,
jazz ja vanhat evergreenit. Varsinaisen paketin Boppin' Pete & Big
Bang on "Thunder Moonista" tehnytkin ja kortensa kekoon on raahannut
sävellys- ja tuotantopuolella myös vanha yhteistyökumppani
Johnny Flight.
Levyn
kaikki kappaleet ovat omaa tuotantoa. Rokkaava avausraita "Phoenix"
oli mukana jo Peten alkuvuodesta ilmestyneellä EP:llä, mutta
tämä albumiversio on tyystin uusi (ja mikäli mahdollista
vieläkin parempi) levytys. Nimikappale "Thunder Moon" lähtee
käyntiin dramaattisella twang-kitaralla ja kohtalokkaansävyisesti,
jossakin Robert Mitchumin ja Johnny Cashin välimaastossa jatkuu myös
Peten vokalisointi. "Angel and the Snake"voisi olla suoraan
Howlin 'Wolfin' 50-luvun ohjelmistosta. Vaikuttavaa laulutulkintaa tehostaa
käsittääkseni Peten itsensä soittama kirpaiseva deltablueshenkinen
slidekitara. Sortumatta ylilyönteihin voidaan hyvällä omatunnolla
väittää ko. esitystä yhdeksi parhaista tänä
(tai minä hyvänsä) vuonna Suomessa levytetyksi bluesnumeroksi.
Äkäisenoloisesta bluesista Boppin' Pete loikkaa vaivattomasti
romanttisiin tunnelmiin kertoessaan ihmeellisestä tytöstä
balladilla "Red Spot Duke".
Levy
voi ensi kuulemalla vaikuttaa hieman totiselta, jopa synkältä,
sillä Boppin' Peten suosima tummanpuhuva huumori ei välttämättä
avaudu välittömästi. Ajankohtaisia ravintopoliittisia aiheita
sivutaan mm. hullun lehmän tautia ja vegetarismia pohtivassa reippaassa
boogiessa "Mad Cow". Levyn varsinainen huippuhupailu on ameeriikan
ihmemaasta kertova "Towards The West". Vaikka Pete ammentaakin
vaikutteensa nimenomaan amerikkalaisen perinnemusiikin eri muodoista,
ei hän monista kolleegoistaan poiketen jää kritiikittömäksi
tätä "länsimaista vapautta puolustavaa maailmanpoliisia"
kohtaan. Countryhenkinen "Towards The West" tulkitaan kunnioittavasti
Johnny Cash -tunnelmissa, mutta kappaleen lyriikoissa Pete piikittelee
konservatiivisia arvoja. Vapaiden miesten ja aseiden johtama "veren
ja hunajan maan" epäkohtia tai irvokkuuksia ja historiallisia
tosiasioita Pete ikään kuin vain lakoonisesti mainitsee tekstissään
supervallan ihmeitä esitellessä. Kun hupia tarjoavat niin Disneyland
kuin Ku Klux Klankin, alkaa kuulijalla kurkkua kuivata sen verran että
on syytä tilata taas uusi Coca-Cola. Kun soolokitaristi Petri Peevo
paiskoo tyylikkäästi kitarallaan väliin vielä nokkelia
lainauksia "Aaveratsastajasta" ja "Mexikon pikajunasta"
Bonanzan teemaan ja lopussa päästään lomailemaan Latinalaiseen
Amerikkaan - "Oh what a beautiful day, viva L'America", on elämä
niin ruusuista ettei voi kun lainata Big Bopperin kuolematonta lausetta
"oh baby, that's what I like!"
Ronskia
rock' -a-billyä levyllä edustaa "Hemp Heart Candle"
ja kaukokaipuisiin tunnelmiin kuulijan kiikuttaa hawajikitaran sulosoinnuilla
"Old Rover". Mitja Tuuralan soittama piano tukee (hyvä,
Mitja on edelleen pitänyt kiinni pianistintaidoistaan!) komeaa jazzbluesslovaria
"Rain Or Shine" ja Pete eläytyy siihen antaumuiksellisesti
kuin Louis Armstrongia ihaileva juopunut kapakkalaulaja. Kontrastina Peten
tulkinnalle toimii Sini ja Paula -duon korvia hivelevä enkelikuoro.
Boppin'
Pete ja Big Bangin "Thunder Moonin" soundi on kerta kaikkiaan
hämmästyttävä. Peten kotikonstein kehittämä
äänimaailma on monine nerokkaine ratkaisuineen dynaaminen, monivivahteinen
ja juurevan luonnollinen.Tätä levyä ei voi pelkästään
suositella, vaan sitä täytyy kehottaa kaikkia hyvän musiikin
ystäviä kuuntelemaan. Mikäli toivot levyhankinnoilta perinnetietoisuuden
ja maanläheisyyden lisäksi myös tuoreita ja omaperäisiä
oivalluksia, on "Thunder Moon" etsimäsi julkaisu. Se on
ehdottomasti yksi vuoden kunnioitettavimmista kotimaisista (tai minkä
tahansa maisista) levytyksistä. Not to be missed!
Honey
Aaltonen
|